Historiaa

Tiesitko, että itäisen Suomen suurin kaupunki Kuopio piti alun alkaen perustaa nykyisen Maaningan alueelle?

Historiankirjojen mukaan aikoinaan harkittiin kirkon ja kirkkopitäjän sijoittamista nykyisen Maaningan alueella olleen Tavinsalmen hallintopitäjän keskuksen, Ruotsin ensimmäisen kuninkaan perustaman Tavinsalmen kuninkaankartanon läheisyyteen. Tavinsalmen kartanon sijaintia pidettiin kuitenkin liian syrjäisenä ja kirkko päätettiin rakentaa asutuksen kannalta keskeisemmälle paikalle Kallaveteen pistävän Kuopionniemen tienoille. Vuonna 2015 tämä toteutumaton ”vääryys” korjattiin, kun Maaninka liittyi Kuopion kaupunkiin.

Aikanaan kuninkaankartanon historia päättyi, mutta sen vaikutukset säilyivät ja Maaninka alkoi kehittyä maanviljelyksen sekä karjanhoidon edelläkävijäksi muhevine ja viljavine maineen.
Maaningan kunnan ja seurakunnan syntyyn sekä sijaintiin on ollut merkittävä rooli myös Halolan kartanolla. Senkin juuret ulottuvat 1500-luvulle. Talonpoikien Pekka ja Paavo Haloisen tila oli tuolloin Pohjois-Savon toiseksi suurin heti Haminalahden kartanon jälkeen. Halola päätyi kruunulle 1700-luvun alussa ja sitä vuokrattiin yhdelle tai useammalle vuokralaiselle kerrallaan. Tawastien aatelis-, pappis- ja sotilassuvun asettuttua vuokralaiseksi Halolasta tuli aateliskartano vuosiksi 1759-1826.

Tawastien ajan päätyttyä Halolan hallitsijaksi tuli Schmidtien suku vuoteen 1890 saakka. Tuona aikana luotiin Maaningan teollistumisen siemen kun Viannankoskeen perustettiin paperiruukki kasvaneen sivistyksen myötä lisääntyneen painopaperin tarpeen tyydyttämiseksi. Schmidtien toimesta rakennettiin myös Pihtisalmeen isohko sahalaitos, joka toimi vuoteen 1930 asti.

Oliko Suomen ensimmäinen puhelin Halolassa?

Hugo Schmidt toi Englantiin suuntautuneelta liikematkaltaan vuonna 1876 Halolaan ennen näkemättömän kapistuksen – puhelimen. Puhelin toimi pari vuotta Halolan ja Pihtisalmen välisessä yhteydenpidossa. Maaningalla asuva, palkittu sarjakuvataiteilija, graafikko ja kuvittaja Pentti Otsamo lähestyi aihetta alla kuvatulla tavalla.

Schmidtien jälkeen Halolassa on paneuduttu maatalouteen ja lyhyen aikaa myös Pohjois-Savon kansanopiston toiminnan ylläpitoon. Aikeissa oli 1900-luvun alussa myös rakentaa Viannankoskeen sähkövoimala ja samoihin aikoihinkartanosta luovutettiin laajoja alueita – myös nykyisen kirkonkylän alueen.
Kuopion Maaniviljelysseuran ostettua Halolan 1920-luvun puolivälissä, päättyi aateliskartanon historia ja alkoi uljas maanviljelyksen, karjanhoidon ja puutarhaviljelyn tieteenalan, tutkimuksen ja opetuksen aikakausi, joka on johtanut Halolan kartanon kansainväliseen menestykseen.

Myös vuonna 1765 perustettu Maaningan kappeliseurakunta sai maansa Halolalta, kun Johan Tawast lahjoitti kappelille maa-alueen nykyisen hautausmaan läheltä. Säätyläisten iloksi Maaningalla pidettiin jumalalanpalveluksia myös ruotsinkielellä. Maaningan nykyinen kirkko on rakennettu vuosina 1826-1845.
Vuoden 2015 alusta Maaningan seurakunta liittyi osaksi Kallaveden seurakuntaa, samaan aikaan, kun Maaningan kunta liittyi Kuopioon.

Maaninka kehittyy virkeäksi kunnaksi

Maaningan kunta perustettiin vuonna 1872 ja kansan sivistyksen taso kasvoi kohisten, kun kansakoululaitos aloitti kunnassa 1894. Ensimmäinen kunnanvaltuusto valittiin vuonna 1912 ja pian Maaningalle alettiin rakentaa teitä, siltoja ja kanavia, sillä höyrylaivat olivat tärkein liikkumisväline ennen autojen yleistymistä. Mustanvirran yli kuljettiin lossilla vuodesta 1929 alkaen, kunnes silta valmistui 1975.
Suurin osa Maaninkaa sähköistettiin vuosina 1949-1950, myös peltojen raivaus ja salaojitus sekä useat rakennustyöt olivat kiihkeästi käynnissä. Olympiavuonna 1952 Maaningan kunta sai oman vaakunan, jossa on mustassa kentässä kultapalkki ja kolme mustaa punavaruksista sorsaa.

Työtä antoivat Kinnulanlahteen perustetut Sinikiven  meijeri ja Tie- ja vesirakennuslaitoksen TVL:n tukikohta. Kirkonkylän ilme muuttui 1970- ja 1980-luvuilla, kun sinne rakennettiin asuinrivitaloja, yhdyskuntatekniikkaa sekä liike- ja palvelurakennuksia. Maaninka on kuitenkin säilyttänyt maaseutumaisen imagonsa.

Koko Maaninkajärven ympäristö on luokiteltu kansallisesti kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi alueeksi. Ympäristöministeriön selvitys kuvaa sitä muun muassa näin: ”Maaninkajärven ympäristö on keskiaikaisen taustansa, vanhojen kanavien ja edistyksellisen maataloutensa tähden kulttuuripiirteitään monipuolinen ja arvokas sekä muusta maakunnasta poikkeava alue.”

Maaninka-Seura

Maaningan kunnan ryhdyttiin 1990-luvulla karsimaan hallintokuluja ja kokoamaan mm. lautakuntia suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jolloin lakkautettiin kotiseutulautakunta. Tehtävät siirtyivät sivistyslautakunnalle, jolla oli monta muuta tehtäväkenttää.
Niin sanotut pakolliset tehtävät menivät aina etusijalle ja vapaaehtoiset tehtävät jäivät vähemmälle tai kokonaan hoitamatta. Oli syntynyt ”sosiaalinen tilaus” kotiseututyölle.

Joukko maaninkalaisia kokoontui 16.3.1993 perustamaan kotiseutuyhdistystä, joka sai nimekseen Maaninka-Seura.
Seuran tarkoituksena on mm. työskennellä kotikuntansa sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten olojen kehittämiseksi alueellisen omaleimaisuuden ja paikallisten erityispiirteiden pohjalta, tehdä kotiseututyötä paikalliskulttuurin, ympäristönsuojelun, maisemanhoidon ja matkailun aloilla. Seura haluaa myös syventää maaninkalaisten kotiseudun tuntemusta ja paikallishenkeä sekä kiintymystä kotiseutuunsa.

Maaninka Seuran puheenjohtajina ovat toimineet Anneli Miettinen, Hannu Kumpulainen, Mirja Keinänen, Marjatta Meriläinen, Seppo Sarlund ja vuodesta 2013 Ari Väänänen.

Yleisen aktiivisuutensa ja tekojensa ansiosta Anna Tuovinen nimettiin 2000-luvun
alussa kunniapuheenjohtajaksi.

Johtokunta

Seuran johtokunta:
Ari Väänänen, puheenjohtaja
Makku Hirsaho, sihteeri/rahastonhoitaja
Pirkko Hietala, Meeri Martikainen, Jouni Piirainen, Erkki Ryynänen, Hannu Räisänen, Pertti Tolvanen, Minna Valtanen

Maaningan tunnukset

Maaningan kunnanvaakuna 3Maaningan kunnanvaakuna
Vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja
Maaningan kunnanvaltuusto hyväksyi sen kokouksessaan 14. syyskuuta 1952. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 12. joulukuuta samana vuonna.
Heraldinen selitys: ”Mustassa kentässä kultapalkki, jossa kolme mustaa punavaruksista seisovaa sorsaa hirsittäin.”
Vaakuna pohjautuu opettaja Ensio Ikäheimon ja
maanviljelijä Viljo Airaksisen kilpailuehdotuksiin,
joissa molemmissa oli aiheena tavi.

 

Juhlalogo 4Tavinsalmen hallintopitäjän 450-juhlavuoden juhlalogo
Sen tunnuksina ovat kolme tavia, kolme kruunua ja kolme aaltokuviota. Logon suunnitteli Ilpo Jokinen. Alkuperäisessä logossa oli lisäksi teksti Tavinsalmi-Maaninka juhlavuosi 1997. Tavinsalmen hallintopitäjä 450 vuotta. Maaningan kunta 125 vuotta. Tässä logon on Ilpo Jokisen antaman värimalliohjeen mukaan toteuttanut ja muokannut Hannu Räisänen.

Tavinsalmi perustetaan

Unto Eskelinen kirjoitti kypsyneen miehuutensa päivinä Euroopan unioninmuodostumisesta, että ”mikäpäs siinä jos Eurooppa haluaa liittyä Muaninkaan, niin sen kun vuan.”
Siinä kävi ilmi maaninkalaisten suhde omaan kotiseutuunsa ja muuhun maailmaan. Se on niin selkeä, että kelpaa muillekin. Siinä oli velmuilevaa omahyväisyyttä ja isällistä isäntämieltä. Ja niinhän kävi kuin Unto jo ennen Suomen liittymistä EU:hun arveli. Näihin aikoihin vuonna 1993 perustettiin myös Maaninka Seura. Kunnan kotiseutulautakunta oli hoitanut aiemmin maaninkalaisten kotiseutuhengen, mutta kun lautakuntia vähennettiin, tuli tilaa kansalaistoiminnalle.
Näillä pitäjäkirjan sivuilta lainatuilla, entisen puheenjohtajansa Seppo Sarlundin sanoilla Maaninka-Seura ry toivottaa Sinut tervetulleeksi tutustumaan ja kenties liittymään seuraamme!

Toivomme Sinun löytävän sivuiltamme perinteistä, savolaisuuden syntysijoihin liittyvää Maaninka-henkeä. Koemme olevamme kaikkien maaninkalaisten yhdysside, sillä vaikka Maaningan kunta lakkasi olemasta, ei maaninkalaisuus häviä meistä entisistä eikä nykyisistä asukkaista! Olemme myös kiitollisia kaikesta seuran toimintaan ja nettisivuihin liittyvästä palautteesta.